Kympin mies

Vesa Homanen: Jättiläisenmaa

Minuun tekee lähtemättömän vaikutuksen mies, joka jaksaa tavoitella elämässään suurempia päämääriä kuin mikä oman edun nimissä on järkevää. Kympin miehet hoitavat leiviskänsä vaalimalla heille uskottua, oli se mitä lajia työtä, maita tai mantuja hyvänsä. He näkevät itsensä osana kokonaisuutta ja lenkkinä pitkässä sukupolvien ketjussa. He suhtautuvat elämäänsä matkana, jossa sattumillakin on sijansa ja tarkoituksensa. Kympin mies rikastuttaa ympäristöään ja haluaa tehdä elämästä parempaa itselle ja muille. Tämä asenne säteilee kotipesän lisäksi laajemmallekin kinkeripiiriin.

Kympin mies on ihan tavallinen mies. Hän on kylän raitilla vastaan tuleva monen kokoinen ja näköinen arkielämän tarzan, arjen apu, junailija, järjestelijä ja hengenluoja. Se tyyppi, joka hyppää puskasta puolustamaan koulukiusattua lasta, oli kyseessä oma tai vieras. Samassa ruokakunnassa asuva mies teki tämän maahanmuuttajalapsen kohdalla, vaikka on itse maahanmuuttokriittinen jäärä. Tämä oman elämäni tarzan vain totesi, että lapsi on lapsi, osaton ja avuton aikuisten aiheuttamien ongelmien edessä. Kympin miehellä on sydän paikallaan, vaikka ei naisille muistaisi ovia avatakaan.

Kympin mies on tekijä, joka ei odota, että muut tekevät. Hän tähyää kauaksi ja pystyy näkemään kristallinkirkkaasti sen, mikä on mahdollista.  Kympin miehet eivät jää murehtimaan kantoja, joihin kompastelevat, vaan luottavat Manun tapaan, että ”kyllä se siitä”. Tekijämiehinä heillä on näkemys, miten asiat ovat toteutettavissa. Tekemisen kautta löytyvät myös ratkaisut. Heidän hankkeensa eivät ole koskaan kuoliaaksi suunniteltuja. Nämä oman tiensä kulkijat taivaltavat ympäristönsä huomioiden, mutta turhat mutinat sivuuttaen. The Mies ei sorru valitusvirsiin, vaikka mielessään ja ääneen saattaa sadatellakin. Askel harppoo lennokkaasti yli lillukanvarsien.

Parasta kaikessa on se, etteivät nämä hyväkkäät tiedosta itse omaa erityislaatuisuuttaan. Sehän on heidän omaksumansa tapa elää ja havainnoida maailmaa. Mietin, mikä pitää humaania vimmaa yllä, joka näkyy tarmona ja muista välittämisenä.  Olen kaivanut itsestäni keittiöpsykologin päästäkseni siitä selville. Kotikasvatus ja kodin perintö selittävät paljon. Taustalta paljastuu myös loppuun palamista ja peräseinään päätymistä, jonka seurauksena omassa elämässä vallitsee uusi maailmanjärjestys. Elämässä pitää olla merkitystä ja tarkoitusta.
 
Osaavat he olla hankaliakin. Erityisesti turhautuessaan ja pettyessään. Kerta toisensa jälkeen he kuitenkin ponnahtavat pystyyn ja kokoavat voimansa. Kesken ei jätetä. Kaveria ei petetä. Kyllä se siitä. Minulta he saavat paljon anteeksi. Mielessäni hykerrän, koska niin kauan kuin heitä riittää, on suomalaisella maaseudulla toivoa.
 

Blogin kirjoittaja on Soili Hypén, Kainuun maa- ja kotitalousnaisten yritysasiantuntija ja kypsään ikään ehtinyt MaaKotka, joka elelee mieluiten tunturimaisemissa ja tarkkailee ympäristöään yläilmoista käsin. Tämä MaaKotka arvostaa rohkeutta ja puhuu omaehtoisen elämän ja maaseutuyrittäjyyden puolesta.


 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa