Huolellinen pohjatyö palkitsee tekijänsä

2 min lukuaika

Referenssit

Mynämäkeläinen Riku Olli luottaa perusteelliseen pellon kunnossapitoon.

Riku Olli, Mynämäki. Kuva: Sanna Lindén

Mynämäessä Honkalan tilalla sokerijuurikasta, härkäpapua, ruista, kauraa, vehnää ja vähän ohraakin viljelevä Riku Olli tekee perusteellista työtä pelloillaan. Kasvintuotannon menestyksen kulmakivet ovat selkeät.

- Tiivistettynä tärkeintä on huolellinen peltojen syysmuokkaus, kasvualustan tasoittaminen ja tavoitteet sekä hyvä tuuri.

Vuonna 2016 kauran ennätyssadosta palkittu Olli ei kuitenkaan pelkällä tuurilla voittoa napannut. Sen lisäksi tarvittiin suunnitelmallisuutta ja perusteellista työtä pellolla.

Kopista alas peltoa tutkimaan

Pellon kunnossa pitäminen on tärkeää. Ollin mukaan alkukesän kuivuus paljasti, kuka oli edellisenä syksynä tehnyt huolellisesti maan pohjustuksen. Keväällä puolestaan työkoneiden säätäminen on tärkeää, ja traktorin hytistä olisi parempi laskeutua ahkerasti kylvöjen aikana tarkistamaan, minne siemenet menevät.

- Kasvinsuojelu ja täydennyslannoitus auttavat kasvua pelloilla, mikäli olosuhteiden puolesta niiden käyttö on järkevää, sanoo Olli ja viittaa kuluneen kesän kuivuusongelmiin.

Tavoitteiden asettaminen on myös oleellista. Niiden tulee olla realistisia, ja tarpeeksi korkeita. Hyviä mittareita ovat esimerkiksi koeruutusadot. Myöhemmin kesällä kasvustojen tarkkailu kerran viikossa sekä sään seuraaminen ja ennakointi varmistavat tavoitteisiin pääsemistä. Markkinat puolestaan sanelevat kysynnän ja tarpeen.

Pysy ajassa mukana

Syksyllä traktorin penkillä tulee suunniteltua seuraavan vuoden kylvöt. Viljelykierrolla voi olla isokin rooli onnistumisessa. Olli kannustaa myös etsimään aktiivisesti uusinta tietoa ja neuvontaa.

- Uusia aineita ja siemeniä kannattaa tutkia ja kokeilla. Neuvoja kannattaa kysellä niin asiantuntijoilta kuin kauppiailtakin, sanoo Olli.

Parhaimpina tietolähteinä Olli pitää pellonpiennartilaisuuksia ja erilaisia kasvinviljelytapahtumia, kuten Peltopäiviä, joissa pääsee näkemään uusia lajikkeita ja aineita. Hän arvostaa myös muiden viljelijöiden kokemuksien jakamista erilaisissa pienryhmissä.

- Kun ryhmän henki on sellainen, ettei omia virheitä hävetä, oppii siinä kaikki parhaiten.

Sanna Lindén 2018